maanantai, 9. marraskuu 2009

Äiti pojastaan pappia toivoi...

...ainakin melkein. Opettajaahan tuo meikäläisestä ennemmin mankuu, mutta saapa nähdä. Olkoon se suunnitelma B.

Tänään oli ihan jees päivä. Mitä nyt "pääsin" pelaamaan sählyä - ei lempilajejani. Harmi, kun koripalloa pelataan nykyään liian vähän. Tänään oli myös ohjelmassa laulutunti, ja siellä lauleskeltiin Ievan polokkaa. Hieno kappale.

Kela aiheuttaa harmaita hiuksia jo tällaiselle klopille - olivat sössineet opintotukihakemuksen kanssa. Miten vaan. Jonkun muun vuoro soittaa vihainen puhelu sinne, meikä varmaan haukkuisi hakemuksen käsittelijän lyttyyn. Argh. Ne sitten osaa olla ärsyttäviä. Omalla alallaan hyödyllinen ja vaikeasti korvattavissa oleva järjestö, mutta ei kai se oikeuta niitä hoitamaan töitään puolivillaisesti ja vitkastelemaan niiden hakemusten kanssa? Aaagh.

Olisiko yksityistäminen parempi ratkaisu? Tai vaikkapa siirtyminen pankin yhteyteen. Vai onko niillä liian vähän työntekijöitä? Mitä asialle voisi tehdä? Jumaliste, kun byrokratia on vittumaista. Mutta sellaista kai se tulee elämä olemaan, kun astelee lähemmäs aikuisuuden - tai sanotaan täysi-ikäisyyden - aikaa.

Joo-o, tämä viikko on aika lailla raskas. Eilen, vaikkei sunnuntai tähän viikkoon kuulunutkaan, kirjoitin äidinkieleen seitsemän sivun novellianalyysin. Nyt olisi ohjelmassa ruotsin aine, huomenna ja yli- äikän runoprojektia. Perjantaina alan pitää koripallokerhoa natiaisille ja maanantaina pitää koota yhteiskuntaopin ajankohtaisseuranta. Sitten ruotsin itsenäinen kappale, josta saa kymmenen lisäpistettä kokeeseen, ja kohta onkin jo koeviikko, kas kummaa.

Tosiaan, innostuin hiljattain Kolmannesta Naisesta. Siitä repäisin otsikonkin. No, anyway. Näin yhtyeen keikan telkkarista, Teeman Kosketuksessa-sarjan osana. Ja kyllähän se kuulosti hyvältä! Taidan laittaa tuon nimibiisinkin tähän seuraavaksi.

Eli siis: Kolmas Nainen - Äiti pojastaan pappia toivoi
http://www.youtube.com/watch?v=sJWBayMKEKY

Katsellaan.

keskiviikko, 4. marraskuu 2009

A Day in the Life...

...of a paska bloggaaja.

On keskiviikko. Päiväni on ollut suhteellisen pitkä. Kuuntelen Beatlesin Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Bandia - levyä, jota kaverini mainosti maailman parhaana albumina. En menisi sanomaan. Hieno, hieno albumi, muttei todellakaan maailman paras. Ainakaan meikäläisen kirjoissa. Mitenpä moista edes mittaamaan? Levyn viimeinen kappale, A Day in the Life, soi nyt. Siitä pöllin nimen tälle kirjoitukselle. Jabadabaduu.

Ei ole musiikkikaan niinkuin ennen. Tyttöystäväni kysyi minulta viikonloppuna, mitä aion tehdä sitten, kun yhtyeet joista pidän - valtaosa 70-80-luvulta - lopettavat. Aionko jäädä vain kotiin kuuntelemaan Sabbathin Paranoidia, Purplen In Rockia tai Maidenin Seventh Sonia? En tiedä. Mikäli nykymaailman musiikkitarjonta ei parane, tuo vaihtoehto voi olla väistämätön.

Faktaahan on se, että nykypäivänä syntyvistä bändeistä turhan suuri osa on uskomatonta tuubaa. Muutamaa uskomattoman hyvää poikkeusta lukuunottamatta, saamme kuulla liikaa rasittavia renkutuksia ja yhtyeitä, jotka vain kopioivat niitä 70-80-luvuilla taiteellisella huipullaan olleita yhtyeitä, joista minäkin pidän. Mutta sama se, luultavasti minä päädyn kuuntelemaan vanhaa kunnon Let There Be Rockia koko loppuelämäni ajan. Mikäs siinä.

Siirtyäksemme nykypäivän musiikillisiin inventioihin: Spotify on kiva. Tosi kiva. Nytkin kuuntelen Deep Purplen Highway Starin liveversiota vuodelta 1975 (what did I just say?), jolla laulavat Glenn Hughes ja David Coverdale. Hieno versio tämäkin. Mutta, Spotify siis: lähestulkoon rajattomat mahdollisuudet kuunnella musiikkia ilmaiseksi ja vieläpä laillisesti. Koska en tuo waretusta, tämä vaihtoehto on kuin taivaasta tipahtanut. Suosittelen lämpimästi teille köyhillekin.

Tänään oli varsin rankka päivä. Kuten kaikki lukion kakkosvuoden käyneet tai ne, jotka sitä nyt käyvät, tietävät, että mikäli useampi oppiaine sattuu oikeasti kiinnostamaan, itselleen on mahdollista saada helvetillisen tiukka päiväohjelma. Kyllä kyllä, vastuulliset ja työssäkäyvät aikuiset luultavasti tuhahtelevat halveksuen: on niilläkin helppoa siellä koulun penkillä, mitä tuokin vetelä hippi tuolla valittaa? Vetelä hippi valittaa, koska hänellä on työtä ihan kiitettävä määrä. Useampi viikko menee aika lailla täysiä päiviä tehden... Joo joo, vastuulliset, työssäkäyvät aikuiset, teillä menee joka viikko. Mutta meikäläinen on vasta imaistu systeemiin mukaan. Onneksi tottuu nyt näihin pitkiin päiviin, niin sitten isona osaa olla vikisemättä musertavan työtaakan alla.

Mutta se itsesäälistä.

On aika taas puuttua yhteen nykyisen yhteiskuntamme epäkohtaan: tekstaripalstalla valittamiseen. Mikä helvetin järki siinä on? Viime viikolla eräänkin lehden palstalla valitettiin, että vaikka palstan nimi on "Lukijoiden mielipide", sinne lähetetään risuja ja ruusuja... Aivan. Tragikoomista, eikö? Toinen loistava esimerkki oli aiheesta "Naapureideni ei tulisi lorottaa niin kovaäänisesti käydessään vessassa, sillä se on häiritsevää." Olen niin järkyttynyt, etten keksi edes sarkastista kommenttia.

Ihmiset, jotka laittelette viestiä tekstaripalstoille, kertokaa minulle: miksi pitää valittaa turhanaikaisista asioista? Jos alakerran naapuri soittaa musiikkia liian kovalla, miksi pitää laittaa euron hintainen viesti palstalle ja valittaa asiasta? Eikö olisi helpompi käydä sanomassa alakerran jupille, että sen musiikin voisi laittaa pienemmälle kun kumminkin asutaan kerrostalossa? Ja kuinka häiriintynyt yksilö pitää olla, että valittaa naapureiden vessakäynneistä tai hammastikuista tai siitä, kun naapurin poika kävelee käytävässä liian äänekkäästi lähdössään aamulla kouluun?

Oikeasti, jos joku, joka sattuu lähettämään viestejä moisille palstoille, kertokaas vähän. Mikä järki? Miksi nostaa meteli moisista pikkuasioista - nimettömänä?

Ja nimettömänä bloggaustahan ei moiseksi tietenkään lasketa, koska otan kantaa yhteiskunnallisesti selvästi tärkeisiin asioihin. Aamen.

Pakollinen musiikkipläjäys:
The Beatles - A Day in the Lifehttp://www.youtube.com/watch?v=k83H2fRc02I

Deep Purple - Highway Star (live -75)
http://www.youtube.com/watch?v=aEIAXewOPSo

Katellaan taas.

sunnuntai, 1. marraskuu 2009

The beginning.

Hyvää iltaa, Suomi ja suomalaiset, terveisiä pohjoisesta.

Ajattelin tosiaan alkaa pitää tällaista mitäänsanomatonta ja turhaa internet-päiväkirjan tyyppistä kirjoittelujuttua, joka myös blogina tunnetaan. Tällaisia tykkäävät monet pitää. Toiset pitävät kokkausblogeja, toiset laihdutusblogeja. Toiset vuotavat koevastauksiakaan tällaisiin blogeihin, toiset taas tykkäävät hehkuttaa musiikkia. Tässä blogissa saatetaan joskus toteuttaa kaikki edellämainitut.

Ainakin musiikinhehkutus on selvä juttu. Musiikki - ja nimenomaan rockmusiikki - on tärkeä osa elämääni, joten siltä ei mitenkään voida välttyä. Varautukaa siis kohtaamaan turhia youtube-linkkejä, joita ei missään nimessä ole pakkoa vaivautua katsomaan. Toki videoiden kommentointi on sallittua, suorastaan toivottavaa. Jos kuitenkin tulee vain pakonomainen tarve haukkua kaikki paskaksi, ei kannata vaivautua. En minäkään vaivautuisi.

Miten aloittaisin varsinaisen blogini pidon? Vaikkapa Halloweenia kommentoimalla. Halloween eli pyhäinpäivä eli pyhäinmiestenpäivä eli kekri on muuttunut kovasti siitä pakanallisesta sadonkorjuu -ja vuodenvaihtojuhlasta: nykyään se on ylikaupallisuuden, kapitalismin ja amerikkalaisten pilaama.

Ajatelkaas: mikä idea on juhlia noitien, haamujen, peikkojen sun muun örvelöiden kunniaksi? Okei, idea sinänsä on ihan hauska, mutta ei sellaisena kuin se nykyään on. Lapsille muovinaamareita ja passitus kerjäyskierrokselle (tätä enimmäkseen Amerikan ihmemaassa, mutta valitettavasti myös kotomaassamme: kaveriltani käytiin kerjäämässä tänään - ei antanut mitään.), aikuisille taas vielä yksi tekosyy lisää nauttia alkoholia vapun ja juhannuksen lisäksi.

Minun Halloweenini (eli kekrini) vietto oli varmasti kapitalistin (tai alkoholistin) näkökulmasta tylsä: olin kotona perheeni parissa sekä vietin aikaa tyttöystäväni kanssa. Illemmalla luin kirjaa, katselin leffaa (ei edes kauhu-), kuuntelin musiikkia ja soitin bassoa. Ei ehkä mikään äksönein mahdollinen kekri, mutta mukavaa oli silti.

Jos tänne nyt kuitenkin sattui moisen kapitalismijuhlan ystäviä (tai edes hyvän musiikin ystäviä), tässäpä teille mussukoille aiheeseen sopivaa muzakkia. Black Sabbath nimikkokappaleellaan.
http://www.youtube.com/watch?v=akt3awj_Ah8