...ainakin melkein. Opettajaahan tuo meikäläisestä ennemmin mankuu, mutta saapa nähdä. Olkoon se suunnitelma B.

Tänään oli ihan jees päivä. Mitä nyt "pääsin" pelaamaan sählyä - ei lempilajejani. Harmi, kun koripalloa pelataan nykyään liian vähän. Tänään oli myös ohjelmassa laulutunti, ja siellä lauleskeltiin Ievan polokkaa. Hieno kappale.

Kela aiheuttaa harmaita hiuksia jo tällaiselle klopille - olivat sössineet opintotukihakemuksen kanssa. Miten vaan. Jonkun muun vuoro soittaa vihainen puhelu sinne, meikä varmaan haukkuisi hakemuksen käsittelijän lyttyyn. Argh. Ne sitten osaa olla ärsyttäviä. Omalla alallaan hyödyllinen ja vaikeasti korvattavissa oleva järjestö, mutta ei kai se oikeuta niitä hoitamaan töitään puolivillaisesti ja vitkastelemaan niiden hakemusten kanssa? Aaagh.

Olisiko yksityistäminen parempi ratkaisu? Tai vaikkapa siirtyminen pankin yhteyteen. Vai onko niillä liian vähän työntekijöitä? Mitä asialle voisi tehdä? Jumaliste, kun byrokratia on vittumaista. Mutta sellaista kai se tulee elämä olemaan, kun astelee lähemmäs aikuisuuden - tai sanotaan täysi-ikäisyyden - aikaa.

Joo-o, tämä viikko on aika lailla raskas. Eilen, vaikkei sunnuntai tähän viikkoon kuulunutkaan, kirjoitin äidinkieleen seitsemän sivun novellianalyysin. Nyt olisi ohjelmassa ruotsin aine, huomenna ja yli- äikän runoprojektia. Perjantaina alan pitää koripallokerhoa natiaisille ja maanantaina pitää koota yhteiskuntaopin ajankohtaisseuranta. Sitten ruotsin itsenäinen kappale, josta saa kymmenen lisäpistettä kokeeseen, ja kohta onkin jo koeviikko, kas kummaa.

Tosiaan, innostuin hiljattain Kolmannesta Naisesta. Siitä repäisin otsikonkin. No, anyway. Näin yhtyeen keikan telkkarista, Teeman Kosketuksessa-sarjan osana. Ja kyllähän se kuulosti hyvältä! Taidan laittaa tuon nimibiisinkin tähän seuraavaksi.

Eli siis: Kolmas Nainen - Äiti pojastaan pappia toivoi
http://www.youtube.com/watch?v=sJWBayMKEKY

Katsellaan.